Viikkokirje, viikko 18

Suomi tuntuu olevan homekouluja täynnä. Useassa keskisuomalaisessa kunnassa pohditaan, tai on jo päätetty, uuden koulun rakentamisesta vanhojen tilalle. Usein syynä ovat sisäilmaongelmat. Läheskään kaikki näistä eivät ole sinänsä homeen aiheuttamia, vaikka kansankieleen home-sanan käyttö onkin vakiintunut kuvaamaan sisäilmaongelmia. Ongelmat johtuvat usein kemiallisista yhdisteistä, joita rakennusmateriaalit päästävät ilmaan kosteuden tai liian kovan ilmanvaihdon seurauksena.

Ennen muinoin kun koulut rakennettiin hirrestä, ilma vaihtui ikkunasta tai pystyuunin valkean imussa piippuun ja katolle. Oppilaat hoitivat siivouksen, pääasiassa vedellä. Joka välitunti lähdettiin ulos.

Nyt tämän on korvannut betonin, muovin ja erilaisten kemikaalien vuorottelu rakenteissa, erittäin vaikeasti hallittava koneellinen ilmanvaihto ja alipaine luokkatiloissa. Siivous tapahtuu päivittäin ja erittäin voimakkailla kemikaaleilla, joilla pyritään tappamaan bakteerit. Homeitiöitä on keskiverto suomalaisen koulun huoneilmassa vähemmän kuin ulkoilmassa. Sisäilma siis menee pilalle, kun se ilmanvaihtokoneella pumpataan luokkaan ulkoa sisälle. Tässähän ei maalaisjärjellä ajateltuna ole mitään järkeä. Mikä siis pilaa maailman puhtaimman suomalaisen ulkoilman, kun se tulee koulun sisätiloihin?

Ehkä yritämme hallita sisäilmaongelmia keinoilla, jotka ovat itse ongelma. Liian kovat kemikaalit siivouksessa, ja liian voimakas ilmanvaihto, joka tuo rakenteista epäterveitä aineita sisäilmaan.

Nyt on keskisuomalaisissakin kunnissa tuhannen taalan paikka rakentaa uudet koulut puusta, tuulettaa painovoimaisesti, siivota jatkossa luokan lattiat mäntysuovalla ja siirtyä uudenlaiseen sisäilma-ajatteluun.

Terveisin Petri